Tätä kirjoitusta ei ole suunnattu jo syntyneiden lapsien vanhemmille tai raskaana oleville. Teille haluan sanoa vain: rakastakaa lapsianne, asettakaa heidät aina kaikessa etusijalle. Tämä julkaisu ei myöskään ole kylvämässä vihaa, vaan empatiaa. Ketään en ole mihinkään pakottamassa. Tämä on minun lyhyt puheenvuoroni ja tilaisuus ajatella yhteiskuntamme tiukasti normitettua aihetta toisenlaisesta näkökulmasta. Mikäli lukijassa herää vastenmielisiä ajatuksia, pyydän reflektoimaan, miksi.

YKSINKERTAINEN LÄÄKE ILMASTOKRIISIIN Luontokato. Metsäpalot. Tulvat. Ilmaston lämpeneminen. Ilmastokatastrofi. Nälänhädät. Sodat. Mitä jos sanoisin, että nämä kaikki ovat vältettävissä? Vieläpä hyvin yksinkertaisella keinolla, joka ei tuota kärsimystä.

Lisääntymisen lopettaminen. Ihmiskunnan asteittainen alasajo.

Jo syntyneet ihmiset saisivat elää elämänsä loppuun. Me vain yksinkertaisesti emme lisääntyisi. Emme menettäisi mitään, sillä lisääntymättömyys koskisi vain vielä realisoitumattomia raskauksia. Jo raskaana olevat tietysti synnyttäisivät niin halutessaan ja syntyneistä pidettäisiin hyvää huolta. Sen sijaan, että syntyneet kasvatettaisiin sen uskomuksen ympärille, että elämän tarkoitus on lisääntyminen, kasvatettaisiinkin heidät empatiaan, joka kohdistuu jo olemassa oleviin ihmisiin, luontoon ja muunlajisiin eläimiin. Heidän elämänsä tehtäisiin täydeksi ilman tarvetta täydentää sitä jälkipolvilla. Pienenevässä yhteiskunnassa resurssit vastaisivat paremmin kysyntää, jolloin kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus perustarpeisiin ruokaan, lämpöön, rakkauteen, lepoon ja koulutukseen. Maa-alaa vapautuisi viljelyksiltä ja nautatiloilta luonnonvaraisille eläimille, jolloin paitsi ihmisten, myös muiden olentojen hyvinvointi lisääntyisi.

Ei yksityislentokoneella lentäminen, ei lihansyönti, ei ultrapikamuoti, ei mikään ole niin vahingollista luonnolle kuin lisääntyminen. Lapsen hankkiminen tulee kuluttamaan paitsi syntyneen ihmisen tarvitsemat luonnonvarat, myös kaikkien tämän jälkeläisten tarvitsemat luonnonvarat. Lisääntymättömyys säästää luontoa siis jopa tuhansien ihmisten kulutuksen edestä.  Kaikki he tarvitsevat kodin, lämpöä ja ruokaa ja kaikki nämä vievät rajattuja resurssejamme.

Lukijan tulee ymmärtää, että ihmislajimme homo sapiens ei ole välttämätön. Se on syntynyt sattuman ja geenimutaatioiden seurauksena kehittyen erittäin vaaralliseen suuntaan. Kukaan ei ole tätä ihmislajia luonut tai asettanut sille tehtävää tai asemaa eläinkunnan huipulla. Meillä on täysi valta (ja moraalinen velvollisuus) estää kaikki vahinko, mikä vielä estettävissä on. Toistan vielä: ketään ei vahingoiteta. Syntymättömät sukupolvet ovat syntymättömiä, eli he eivät voi kaivata syntymää eivätkä siis kaipaa syntymää. Lisääntymättömyydellä emme siis vahingoita kenenkään toivetta elää.

Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.

EETTISIÄ PERIAATTEITA Lähtökohtanani pidän kungutselaisuuden periaatetta "Älä pidä mitään pahetta niin vähäpätöisenä, että harjoitat sitä, tai mitään hyvettä niin vähäpätöisenä, että jätät sen tekemättä", eli toisin sanoen toimija on aina vastuussa vain omista teoistaan seurauksineen. Ei ole väliä, vaikuttaako teko suuressa mittakaavassa mihinkään. Pahetta on aina vältettävä ja tehdystä paheesta on otettava vastuu. Sama Booker T. Washingtonin (väitetyin) sanoin: ”Valheesta ei tule totuutta, väärästä ei tule oikeaa, eikä pahasta hyvää vain, koska suurin osa ihmisistä hyväksyy sen”. Esimerkiksi orjuus oli kauan yhteiskunnallisesti hyväksyttyä, mutta silti väärin. Lihansyönti on yhteiskunnallisesti hyväksyttyä, vaikka murhaaminen on väärin. Estettävissä olevan kärsimyksen luominen lisääntymällä on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja jopa toivottavaa, mutta nähdäkseni vältettävissä olevan kärsimyksen luominen on silti kategorisesti väärin. Asian perusteleminen sen yleisyydellä on klassinen argumentum ad populum -virheargumentti. Ad populumin, eli ryhmään vetoamisen virheellisyyden näkee helposti tarkastelemalla edellämainittua orjaesimerkkiä. Ad populum -argumentti on myös muodoltaan epävalidi, eli sen johtopäätös ei ole tosi aina sen premissien (oletuksien) ollessa totta. Voi olla totta, että suuri ryhmä uskoo asian x [lihansyönti/orjuus/lisääntyminen/muu] olevan oikein. Siitä ei silti seuraa, että asia x on oikein.

Pohdittaessa lisääntymisen eettisyyttä tulee välttämättä törmänneeksi käsitteisiin ”natalismi” (lisääntymismyönteisyys) ja ”antinatalismi” (lisääntymisvastaisuus). Antinatalismin teoreettinen lähtökohta on yleensä negatiivista utilitarismia, eli se pyrkii minimoimaan haitan, käytännössä siis kärsimyksen. Sinun ei tarvitse kuitenkaan olla utilitaristi hyväksyäksesi esitettyjä argumentteja. Esimerkiksi deontologian, eli velvollisuusetiikan, perusperiaate on karkeasti ottaen se, että ihmisen tulee noudattaa aina sitä maksiimia (universaalia periaatetta), jonka voisi rationaalisesti toivoa tulevan yleiseksi laiksi. Ehtona on toki se, että ihmiseltä voi vaatia vain sellaista, mikä tälle on mahdollista. Siispä ”Älä murhaa” on oiva maksiimi, koska on rationaalista toivoa ihmisten olematta murhaamatta toisiaan (ja muita eläviä olentoja) ja murhaan osallistumattomuus on lisäksi täysin mahdollista jokaiselle toimijalle. ”Älä tapa” ei sen sijaan ole hyvä maksiimi, sillä vaikka onkin rationaalista toivoa maailmaa, jossa ketään ei tapeta, on tappamista mahdoton välttää – kävellessämme polulla tulemme tahtomattamme tallanneeksi muurahaisia ja pyöräillessä saatamme törmätä perhosiin jne. Suunnitelmallisen lisääntymisen lopettaminen, eli tarkemmin sanottuna antinatalismi, on pätevä maksiimi, sillä sen yleistäminen olisi rationaalista huomioon ottaen argumentit, joita olen esittänyt ja tulen esittämään, ja lisäksi sen toteuttaminen on kaikille mahdollista. Huomioi sana ”suunnitelmallinen” – antinatalistit eivät milloinkaan syyllistä vahingossa tai seksuaalisen väkivallan kautta raskautuneita.

Normatiivisen etiikan suuntauksia on toki muitakin (hyve-etiikka, hedonismi...) analyyttisista puhumattakaan (emotivismi, intuitionismi…) mutta kaikkia ei ole tässä tarkoituksenmukaista käydä. Pointtini on, että olipa asemoitumisesi moraaliin mikä tahansa, on valtaosa argumenteistani silti valideja. Halusin nostaa asian esiin, koska en halua antaa eettisistä kysymyksistä mustavalkoista kuvaa.

ITSEKKYYS Antinatalistiset argumentit pyörivät usein itsekkyyden vastustamisen ja universaalin myötätunnon kasvattamisen ympärillä. Seuraavaksi esitän argumentit vanhempien halusta, vanhempien vastuusta ja syntymättömän lapsen halusta.

Mikäli hyväksytään arvostelma ”on väärin pakottaa ihminen asemaan, josta hänellä ei ole ulospääsyä, oman edun tavoittelemiseksi”, päädytään useaan mielenkiintoiseen johtopäätökseen. Ilmiselvästi tällainen tilanne on esimerkiksi pakkotyö, jossa ilmenee a) ulkoisen tahon asettama pakko b) tilanteesta poispääsyn mahdottomuus (esimerkiksi taloudellinen tilanne ei mahdollista muita vaihtoehtoja) ja c) ulkoisen tahon hyötyminen. Päädytään siis johtopäätökseen, että pakkotyö on väärin.

Entäpä jos pari hankkii itselleen lapsen kokeakseen elämässään merkityksellisyyttä? Tilanteessa ilmenee a) ulkoisen tahon, eli vanhempien, asettama pakko (lapsella ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin syntyä, jos raskaus on edennyt vanhempien suunnitelmien mukaan) b) tilanteesta poispääsyn mahdottomuus (lapsi ei voi vain valita kuolla tai valita uusia vanhempia – hän on sidottu vanhempiinsa) ja c) ulkoisen tahon, eli vanhempien hyötyminen, sillä he kokevat elämänsä merkitykselliseksi lapsen myötä. On siis väärin hankkia lapsia tavoitellakseen oman elämän mielekkyyttä.

Tilanteessa, jossa vanhemmat hankkivat lapsen turvatakseen oman hoivansa vanhuudenpäivinä esiintyy a) ulkoisen tahon, eli vanhempien asettama pakko b) tilanteesta poispääsyn mahdottomuus ja c) ulkoisen tahon hyötyminen, sillä vanhemmilla on hoitaja eläkepäivilleen, sikäli kun lapsi hoivaa suostuu antamaan. Lapsen hankkiminen oman hoivan varmistamiseksi on siis väärin.

Jos vanhemmat hankkivat lapsen turvatakseen yhteiskunnan toimivuuden (, eli he ovat esimerkiksi huolissaan syntyvyydestä, työntekijöiden riittävyydestä tai muusta vastaavasta) tilanteessa esiintyy a) ulkoisen tahon, eli vanhempien asettama pakko b) tilanteesta poispääsyn mahdottomuus c) ulkoisen tahon, eli yhteiskunnan hyötyminen. On siis väärin hankkia lapsi turvaamaan yhteiskunnan toimivuus.

Joku voisi sanoa, että eihän lapsi ole pakotettu siihen tehtävään, johon vanhemmat hänet ovat tarkoittaneet. Tämä on hyvä näkökulma. Ihminen voi aina tappaa itsensä tai vaikka muuttaa Mallorcalle. Mutta tällaisessakin tapauksessa on ongelmansa. Ensinnäkin vanhemmat, jotka hankkivat lapsen jotain tarkoitusta varten yleensä kasvattavat lapsen niin, että tällä ei ole tosiasiallista sanavaltaa kohtaloonsa. Hän siis näennäisesti voisi kieltäytyä noudattamasta vanhempiensa toivetta, mutta käytännössä vanhempien ja yhteiskunnan painostus (”Kunnioita vanhempiasi!”) tekevät päätöksen tämän puolesta. Toisekseen tilanteessa, jossa lapsi päättää tietoisesti rikkoa vanhempiensa odotukset, on mukana aina kärsimystä.  Kärsimys kohdistuu joko lapseen, vanhempiin tai molempiin. Lapsi voi kärsiä vanhempiensa asettamista paineista ja vanhemmat voivat kärsiä haaveidensa tuhoutumisesta. Kärsimysaiheiset argumentit esitän tarkemmin hieman alempana. Kolmanneksi: huolimatta edellä esitetyistä argumenteista, eikö ole jo itsessään väärän ja epäterveen kuuloista luoda elävä ja kärsimään kykenevä olento tehtävään, johon tämä ei ole velvoitettu, ja jonka olisi voinut hoitaa ei-tunteva olento, kuten robotti, tai sitten ihan vaan terapia?

Seuraava argumenttini koskee vanhempien vastuuta. Lisääntyminen ei koskaan ole vanhempien oma valinta tai mielipidekysymys, kuten esimerkiksi lempiväri on, sillä valinta lisääntyä vaikuttaa suoraa muihin ihmisiin: paitsi syntyneeseen lapseen, myös hänen jälkeläisiinsä ja kaikkiin niihin olentoihin, joiden kanssa jälkeläiset ovat vuorovaikutuksessa. Kaikki karnistiset ja natalistiset argumentit, jotka ovat muotoa ”Minä päätän omasta elämästäni ja sinä omastasi; keskity omiin asioihisi” ovat räikeässä ristiriidassa itsensä kanssa. Mikäli argumentin esittäjä oikeasti välittäisi yksilönvapaudesta, hän kysyisi tai vähintäänkin pohtisi, haluaako syntymätön lapsi syntyä tai haluaako syötäväksi kasvatettu sika tulla syödyksi. Mikäli argumentin looginen seuraus kuulostaa naurettavalta, suosittelen yrittämään jotain toista argumenttia tai sitten soveltamaan ihan vaan maalaisjärkeä. Jos toiminnan kohteelta ei voida pyytää suostumusta häneen kohdistuvaan tekoon, eikö olisi paras jättää teko tekemättä? Mikäli hyväksyisimme, että muunlajisia eläimiä saa tappaa ja lapsia synnyttää, vaikka heidän suostumustaan ei voi kysyä, meidän tulisi hyväksyä myös muut vastaavat tilanteet. Asetetaan syötävän possun tilalle vaikka ihmisvauva. Vauvalta ei voi kysyä suostumusta – siis syökäämme hänet! Harva olisi valmis hyväksymään tämän seurauksen. Lisäksi lisääntyminen ja lihansyöminen eivät ole välttämättömyyksiä, eli natalistilla ja karnistilla on todellinen mahdollisuus olla tekemättä tekojaan. Siksi vaatimus teon tekemättä jättämisestä on oikeutettu.

Tämän osion kolmas ja viimeinen argumentti koskee syntymättömän lapsen halua – jota ei ole. Lisääntyminen ei siis milloinkaan mahdollista kenellekään ”elämän iloja”, sillä ei ole ketään, joka elämän haluaisi kokea. Kokemus syntyy vasta elämän myötä sikiön aivojen ja keskushermoston kehittyessä. Lisääntymisessä on siis aina kyse vain ja ainoastaan vanhempien halusta, ei milloinkaan syntymättömän lapsen haluista. Mikäli ajatus kuulostaa vaikealta, pyydän sinua pohtimaan, halusitko itse syntyä ennen syntymääsi? Et. Sinua ei yksinkertaisesti ollut olemassa tuntevana olentona. Sinulla ei ollut haluja eikä tarpeita. Mutta nyt synnyttyäsi vanhempasi ovat altistaneet sinut elämän mahdollistamalle kärsimykselle täysin heidän omien halujensa vuoksi (ellet ollut vahinkolapsi). Jos et olisi syntynyt, et koskaan olisi myöskään kärsinyt. Et olisi myöskään iloinnut, mutta toisaalta et olisi edes kaivannut iloa, koska sinua ei yksinkertaisesti ollut olemassa.

Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.

KÄRSIMYS Lisääntyminen on kuin pelaisi venäläistä rulettia syntymättömällä lapsella. Saattaa olla, että syntyvän lapsen elämä tulee menemään ihan hyvin tai saattaa olla, että lapsi syntyy kroonisen sairauden kanssa ja elää lyhyen ja tuskaisen elämän. Tai ehkä hän elää keskivertoelämän, jossa on sekä kärsimystä että iloa. Ihmisen tehtävä ei ole ottaa tätä riskiä kenenkään puolesta. Itselleen saa toki tehdä, mitä haluaa. Lisääntyvät ihmiset siis asettavat syntymättömän lapsen ohimolle revolverin – saattaa olla, että luotia ei tule ja lapsi elää ihan hyvän elämän, tai saattaa olla, että luoti tulee, ja lapsi elää kärsimyksentäyteisen elämän. Todennäköisyyksillä ei ole merkitystä. Vaikka luoti osuisi kohdalle vain yhdellä kerralla sadasta, ton vaikea hyväksyä venäläisen ruletin pelaamista sellaisen henkilön hengellä, joka ei voi edes ilmaista tahtoaan.

Vanhemmat voivat toki olla varakkaita, empaattisia ja ajattelevaisia ihmisiä, mutta edes he eivät voi tietää ennakkoon, tuleeko lapsi sairastumaan esimerkiksi synnynnäiseen masennukseen. Vaikka riski olisi kuinka pieni, sitä ei koskaan tulisi ottaa toisen henkilön kustannuksella.

On lisäksi huomattava, että lisääntyminen ei luo maailmaan vain yhtä henkilöä, vaan kokonaisen verilinjan, mikäli syntynyt lapsi päättää vielä itse lisääntyä. Tällöin lisääntyjä on luonut joukon ihmisiä, joita ei olisi ollut ilman hänen valintaansa. Hän on siis vastuussa paitsi omasta lapsestaan, myös tämän lapsista, lapsenlapsista ja niin edelleen. Eli vaikka lisääntyjän lapselle kävisi onnekkaasti, on mahdollista, että tämän lapsille käy huonosti. Ehkä heistä tulee murhaajia ja raiskaajia tai murhaajien ja raiskaajien uhreja. Tällöin lisääntyjä on siis mahdollistanut maailmaan kärsimystä, jonka olemassaolo ei ollut välttämätöntä.

On totta, että maailmassa on aina ollut ja tulee aina olemaan kärsimystä. Esimerkiksi evoluutio perustuu täysin kärsimykselle: heikot häviävät ja vahvat voittavat. Ihmiset ovat myös aina historiassa tehneet pahuuksia. Kuitenkaan se, että muut olennot aiheuttavat maailmaan kärsimystä ei oikeuta sitä, että yksilön tekemänä se olisi oikein. Kuten aiemmin sanoin: ”älä pidä mitään pahetta niin vähäpätöisenä, että harjoitat sitä, tai mitään hyvettä niin vähäpätöisenä, että jätät sen tekemättä”. Se, että yksi ihminen ei lisäänny, ei muuta ihmisten väkilukua tai maailman kärsimyksen nettomäärää suuntaan tai toiseen, mutta pointti onkin siinä, että kyseinen ihminen ei aktiivisesti osallistu kärsimykseen luomiseen. Mikäli hyväksyisimme argumentin ”muutkin tekevät asiaa x [lihansyönti/lisääntyminen/muu], joten minäkin saan tehdä asiaa x”, tulisi meidän hyväksyä myös esimerkiksi seuraavanlainen argumentti: ”muutkin ihmiset murhaavat toisiaan, joten minäkin saan”. Harva olisi kuitenkaan valmis seuraavanlaista selitystä oikeudessa hyväksymään. Voimmekin siis jatkossa hylätä tämänkaltaiset argumentit, joihin niin usein törmäämme mm. ilmastonmuutoksesta ja lihansyönnistä puhuttaessa.

Toisinaan ihmiset esittävät väitteen ”kärsimys on välttämätöntä, jotta voimme arvostaa kaikkea hyvää elämässä” ikään kuin se olisi absoluuttinen totuus. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Onko esimerkiksi teuraseläinten kärsimys välttämätöntä, jotta he voivat arvostaa kaikkea hyvää elämässä? Ei, sillä ensinnäkään heillä ei ole todellista mahdollisuutta mihinkään nautinnolliseen, sillä heidät teurastetaan ennen sitä. Ja toiseksi, heidän kärsimyksensä ei alun perinkään ole mitenkään välttämätöntä – mikäli ihmiset olisivat päättäneet toisin, heitä ei olisi edes syntynyt, eli he eivät olisi olleet olemassa tuntemassa kärsimystä. Viedäkseni argumentin pidemmälle, onko esimerkiksi raiskattujen ja murhattujen lasten kärsimys jotenkin välttämätöntä? Eiväthän he koskaan voi kokea nautintoa, sillä he kuolevat väkivallan seurauksena. Voimme siis todeta, että lisääntymisen perusteena ”kärsimys on välttämätöntä, jotta voimme arvostaa kaikkea hyvää elämässä” on jonninjoutava, sillä ensinnäkään kärsimys ei automaattisesti aiheuta nautintoa, ja toisekseen syntymättömät lapset eivät kaipaa nautintoa. Lisääntyjä ei siis tee kenellekään palvelusta mahdollistamalla maailmaan lisää kärsimystä.

Mikäli ihminen oikeasti haluaisi käyttäytyä altruistisesti, keskittyisi hän vähentämään jo olemassa olevien olentojen kärsimystä. Tapoja on monia, mm. auttaminen, ystävällisyys, vapaaehtoistyö ja adoptio. Adoptiossa on parikin hyvää puolta: ensinnäkin adoptiovanhempi saa tyydytettyä oman biologisen tarpeensa hoivaan. Toisekseen adoptoitava lapsi saa uuden mahdollisuuden elämään. Mikäli adoptiovanhemmat ovat liikkeellä hyvin tarkoitusperin, ei adoptio käytännössä milloinkaan lisää kärsimystä, vaan vähentää sitä, toisin kuin lisääntyminen. Adoptoitavat lapset eivät todennäköisesti koskaan lopu kesken, sillä raiskauksien aiheuttamia raskauksia, vahinkoraskauksia ja seksuaaliopetuksen puutteesta tai köyhyydestä johtuvia raskauksia tapahtuu jatkuvasti. Listassa tapoja, joilla vähentää kärsimystä, on lisääntyminen siis ehdottomasti häntäpäässä.

Joku voisi väittää, että olen mustavalkoinen ajatellessani, että kärsimys on paha ja kärsimättömyys hyvä. Väitän kuitenkin, että arvostelmani tässä eivät ole sen mustavalkoisempia, kuin ”murha on väärin” – tuskin kukaan syyttäisi tuon lauseen sanojaa mustavalkoiseksi, vaikka onkin kuviteltavissa tilanne, jossa murhaaja (sadisti) ja murhattava (masokisti) molemmat nauttivat tilanteesta. Kärsimys on kokonaisuudessaan intersubjektiivinen (yksilöiden jakama) kokemus, josta harvempi nauttii. Lisääntyminen ajatuksella, että syntyvän lapsen kokemus kärsimyksestä olisi merkittävästi erilainen, kuin minun käsitykseni, on naiivi. On melko turvallista olettaa, että kukaan ei nauti asioista, kuten kipu, kiusaaminen ja tuska, ja siksi on turvallisinta olla aiheuttamatta näitä muille olennoille. Eräs tapa toimia näin on olla lisääntymättä, sillä silloin ei ainakaan mahdollista kenellekään kärsimyksen kokemusta.

Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.

USKONNOLLISET VASTA-ARGUMENTIT Raamatussa sanotaan: ”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne’” (1. Moos. 1:28), Koraanissa sanotaan: ”Allah luo teidät tomusta, sitten siemenestä, sitten Hän tekee teidät pareiksi. Ja yksikään nainen ei kanna eikä synnytä ilman Hänen tietoaan" (Sura 35:11) ja hindulaisessa Manusmritissä sanotaan: ”Pojan kautta mies valloittaa maailman, pojanpojan kautta hän saavuttaa kuolemattomuuden, mutta tämän pojanpojan kautta hän kohoaa korkeimpaan taivaaseen” (9.137). Henkilöiden, jotka vetoavat uskonnollisiin opetuksiin, tulisi kuitenkin hyväksyä myös kaikki muut opetukset, joita näissä uskonnoissa annetaan, koska mikään ei ole kanssaeläjälle niin epämieluisaa, kuin uskonnollinen ”cherry picking”.

Raamatussa esimerkiksi sanotaan: ”Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta. Voitte ostaa orjiksenne myös keskuuteenne asettuneita muukalaisia samoin kuin heidän perheenjäseniään, vaikka nämä olisivatkin teidän maassanne syntyneitä. Heitä voitte pitää pysyvänä omaisuutenanne, ja voitte myös antaa heidät perintönä lapsillenne, jotka samoin saavat pitää heidät orjinaan. Heidät voitte aina pitää orjinanne, mutta toisianne, muita israelilaisia, te ette saa panna orjantyöhön” (3. Moos. 25:44–46) Eli mikäli jonkun argumentoijan usko on niin kova, että hän on valmis perustelemaan toimintaansa Raamatulla, olkoon hän valmis myös puolustamaan orjien omistamista homoseksuaalien murhaamisesta puhumattakaan: ”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa”. (3. Moos. 20:13)

Myös Koraanista ja Manusmritistä löytyy kohtia, joita harva olisi valmis hyväksymään. Koraanissa esimerkiksi oikeutetaan vääräuskoisiin kohdistuva väkivalta ja Manusmritissä oikeutetaan kastijärjestelmä, joka vuosisatojen ajan on aiheuttanut Intiassa syrjintää ja köyhyyttä. Manusmritissä naiset myös nähdään omaisuutena: “In childhood a female must be subject to her father, in youth to her husband, when her lord is dead to her sons; a woman must never be independent”. (5.148)

Mikäli uskonnollinen argumentoija on valmis olemaan konsistentti, eli loogisesti ristiriidaton ja hyväksyy siis pyhän kirjansa muutkin opetukset, niin asia ei enää kuulu minulle. Henkilö, joka ensinnäkin tekee itsevarmasti argumentum ad auctoritatem (auktoriteettin vetoaminen) -virhepäätelmän ja toisekseen on valmis hyväksymään orjien omistamisen, naisten alistamisen tai muita yleisesti tuomittavia tekoja, on henkilö, johon en toivo törmääväni.

NATURALISTISET VASTA-ARGUMENTIT ”Muutkin eläimet lisääntyvät. Sukupuolielimet on tarkoitettu lisääntymiseen. Elämän biologinen tarkoitus on lisääntyä.”

Tällaisten argumenttien esittäjiä suosittelisin tutustumaan Humen giljotiiniin. Sen perusperiaate on ”there is no ought from is”, eli vapaasti suomentaen “siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla”. Siis vaikka sukupuolielimillä voi lisääntyä, se ei tarkoita, että niillä pitäisi lisääntyä. Mikäli Humen giljotiini on sinulle vieras konsepti, muutama esimerkki voi selventää asiaa.

Esimerkiksi vielä pari vuosisataa sitten ihmisorjien omistaminen oli yleisesti hyväksyttyä ja orjuus oli laaja ilmiö. Se, että ihmisorjia omistettiin, ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että orjia pitäisi omistaa. Tämän näemme helposti nykypäivänä, mutta sen ajan ihmisille ajatus saattoi olla vaikea.

Vastaavasti nykyään muunlajisten orjien omistaminen ja muunlajisten eläinten syöminen on normi. Muunlajisia orjuutetaan, eikä sitä kyseenalaisteta. Esimerkiksi ravihevoset pakotetaan ravaamaan, huskykoirat pakotetaan ajamaan rekeä rekiajeluilla ja sirkuseläimet pakotetaan temppuilemaan ihmisille. Siitä tosiasiasta, että muunlajisia eläimiä orjuutetaan ja syödään ei voida milloinkaan johtaa päätelmää, että näin pitäisi toimia jatkossakin. Perustelut eettisiin arvostelmiin pitää hakea muista lähtökohdista, kuin todellisuuden kuvailusta.

Siis sukupuolieläimillä ei pidä lisääntyä vain sen vuoksi, että niillä voi lisääntyä. Voihan niillä tehdä muitakin asioita, esimerkiksi raiskata eläimiä. Eikä kukaan oikeudentuntoinen ihminen hyväksyisi väitettä, että eläimiä saa raiskata, koska luonto, eli sukupuolielinten toiminnallisuus, mahdollistaa sen.

”Ihmislaji kuolee sukupuuttoon, mikäli emme lisäänny.”

Tämä on argumentti, jonka esittäjällä on selkeästi oikea huoli. Mutta hänellä on myös virheellinen taustaoletus, että ihmislajin pitäisi säilyä. Miksi? Ei ole mitään odotustilaa, jossa tulevat sukupolvet odottavat syntymäänsä. Kuolemalla sukupuuttoon emme siis vie keneltäkään mahdollisuutta elämään, sillä ketään muuta ei ole, kuin me, jotka olemme nyt elossa. Vaikka kuolisimmekin sukupuuttoon, ei siitä seuraisi mitään katastrofia – päinvastoin! Esimerkiksi korona-aikana, kun ihmiset eristäytyivät koteihinsa, luonto suorastaan kukoisti: ilmansaasteet vähenivät ja muunlajisten eläinten elintila kasvoi. Korona-aika oli paratiisi kaikille muille, paitsi ekstroverteille ihmisille. Kun ihmislaji kuolisi, ei jäljelle jäisi yhtäkään ekstroverttiä ihmistä kärsimään yksinäisyydestä. Se, mitä sukupuuttomme jälkeen pitkän ajan kuluttua tapahtuisi, taasen ei olisi meidän käsissämme, eikä sen ennustaminen ole mahdollista tai tarpeellista. Me teemme valintamme niiden tietojen pohjalta, jotka meillä tällä hetkellä on. Todennäköisintä, mitä välittömästi tapahtuisi olisi, että luontokato, ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ja lajien massasukupuutot keskeytyisivät. Tämä on mielestäni kaunis ja tavoiteltava tavoite.

”Antinatalistit ovat masentuneita ja kyynisiä ihmisiä.”

Tämä on ad hominem (henkilöä vastaan) -argumentti ilman loogista päättelyä tai empiiristä todistusaineistoa, eli se ei ole soveltuva asialliseen keskusteluun. Nostin tämän argumentin kuitenkin esiin, sillä olen huomannut, että se on hyvin yleinen natalistisilla keskustelualustoilla. Tosiasiassa antinatalistit ovat liikkeellä puhtaasta empatiasta ihmisiä, muunlajisia eläimiä ja luontoa kohtaan. Haluamme vähentää maailman kärsimystä, ja jos se ei ole kaunis ja empaattinen tavoite, en tiedä mikä on. Masentuneita ja kyynisiä emme ole, sillä emmehän me ole täällä elämää vihaamassa. Emme ole murhaamassa ketään tai estämässä kenenkään mahdollisuutta elämään. Olemme parantamassa nykyisten sukupolvien ja rakkaan luontomme tilaa, jota ilman ihmisiä ei edes olisi.

Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.

LOPUKSI Antinatalismi ei ole yhtenäinen ideologia, vaan erittäin laaja käsite, joka poimii kaikki ne ihmiset, jotka eettisistä syistä eivät halua lisääntyä. Kuvaukseni antinatalismista on hyvin maltillinen ja mielestäni toimivin. Osa antinatalisteista kannattaa suoranaista terrorismia: kaikki, mikä kärsii, pitäisi tuhota. Tällaiset ääriajattelijat syyllistyvät kuitenkin ajatteluvääristymään, sillä he samaistavat murhan ja syntymättömyyden. Murha on tilanne, jossa jo syntynyt ja kärsimään kykenevä olio tuhotaan. Murhaan liittyy aina kärsimystä. Syntymättömyys taasen on neutraali tila, jossa ei ole nautintoa tai kärsimystä. En siis missään nimessä jaa arvojani kuvattujen ääriajattelijoiden kanssa.

Päätekstistä jätin pois erään henkilökohtaisen näkemykseni, sillä halusin, että edellä mainitut argumentit perustuvat empiiriseen aineistoon ja loogiseen päättelyyn ja ne ovat helposti ymmärrettävissä. Oma näkemykseni perustuu kaikkiin edellä mainittuihin argumentteihin ja lisäksi yhteen argumenttiin, joka perustuu myös empiiriseen aineistoon, mutta jonka tiedän aiheuttavan närkästystä. Perusteesini on buddhalaisuuden neljän jalon totuuden ensimmäinen totuus: ”elämässä on dukkhaa (kärsimystä)”. Ei siis ole elämää, johon ei kuuluisi kärsimystä. Vaikka syntyisit vauraaseen ja rakastavaan perheeseen, kärsisit silti: kaatuisit ehkä polkupyörällä, kokisit sydänsuruja, sairastuisit kuumeeseen ja elämäsi lopussa kärsisit, koska ymmärtäisit, että kaikki ilosi ja onnesi olivat vain ohimeneviä varjokuvia. Mikään nautinto ei ole pysyvää. Koska synnyit, altistuit tälle kaikelle kärsimykselle. Kokemaasi nautintoa et olisi edes kaivannut, mikäli et olisi syntynyt, sillä sinua haluavana olentona ei olisi ollut.

Alla lista lisälukemistosta, jota hyödynsin ideoidessani tätä tekstiä. Niiden alla on kokoelma ajattelua herättäviä meemikuvia, jotka kirjoittaessani aktivoivat luovuuttani ja toisaalta hauskuuttivat ja rentouttivat. Suosittelen tutustumaan!

Ihmiskunta, lopu jo! Kyösti Niemelä. 13.2.2024. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000010129348.html

Antinatalist Handbook. https://antinatalisthandbook.org/